Aitoja tarinoita. Todellisia muutoksia.
CASET
Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen toiminnan nainen pysähtyy omien tarpeidensa äärelle, kuuntelee niitä ja alkaa johtaa elämäänsä sisältä käsin. On ollut kunnia olla niin monen naisen muutosmatkalla mukana. Näitä erilaisia muutosmatkoja yhdistää yksi asia: Enemmän elämää siihen elämään, jota jo eletään. Alla valikoituja valmennustarinoita.
"Lähdin valmennukseen ajatuksella, että vahvistun työmarkkinassa. Löysinkin itseni, joka oli kadonnut kaikkeen suorittamiseen, muiden johtamiseen ja odotuksiin."
01
Hän lähti etsimään uutta työtä.
Hän löysikin uuden elämäntyylin.
Hän tuli valmennukseen tavoitteenaan vahvistua työmarkkinassa. Matkan aikana löytyi kuitenkin jotain paljon syvempää: Kirkkaampi suunta, enemmän luottamusta ja elämä, joka tuntui jälleen omalta.
02
Työ ei enää vienyt kaikkia paukkuja.
Jo ensimmäisten viikkojen aikana työn ja vapaa-ajan raja alkoi selkiytyä. Työpäivien venyminen väheni ja aikaa vapautui omille tarpeille, hyvinvoinnille, läheisille ja asioille, joista hän oli pitkään haaveillut
"Nyt työ on osa mielekästä elämääni, ei enää koko elämäni."
"Oivalsin, että pitkään mukana kulkenut stressaaminen, murehtiminen ja “sisäinen palovaroitin” olivat vieneet valtavasti energiaani."
03
Energiaa vapautui murehtimisesta elämiseen.
Jo kolmessa viikossa hänellä oli uusia keinoja tunnistaa ja rauhoittaa omaa reagointiaan asioihin.
“Uusi rento, onnellinen ja energinen minä on täällä.”
04
Sohvan pohjalta takaisin omaan elämään.
Ulkoisesti moni asia oli tosi hyvin, mutta silti sisällä tuntui tyhjältä. Muutos alkoi jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, kun hän alkoi tehdä pieniä konkreettisia asioita oman näköisen elämänsä eteen.
“Sain kammettua itseni sohvalta ylös ja aloitettua oman näköisen elämäni elämisen.”
“Tuntuu uskomattomalta, miten kauan kadoksissa ollut ilo ja innostus on palannut elämääni.”
05
Pitkään kadoksissa ollut ilo palasi.
Arki oli muuttunut puurtamiseksi ja asioiden hoitamiseksi. Puolen vuoden aikana pitkään kadoksissa ollut ilo ja innostus palasivat, ja elämään tuli jälleen enemmän tilaa asioille, joista hän aidosti nautti.
06
Hyvinvointi alkoi näkyä myös
yrittäjyydessä.
Hän oppi tunnistamaan paremmin kehonsa viestejä, laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja luottamaan omaan päätöksentekoonsa.
Muutos alkoi näkyä myös siinä, miten hän teki työtään ja johti itseään ja muita yrittäjänä.
“Heittämällä paras investointini itseeni henkilökohtaisesti ja yrittäjänä.”
CASE 01
Hän lähti etsimään uutta työtä - löysikin uuden tavan elää
Työelämä • oma arvo • sisäinen johtajuus
Lähtötilanne
Hän tuli valmennukseen hyvin konkreettisen tavoitteen kanssa. Hän halusi vahvistua, löytää uuden työn ja olla kiinnostavampi työmarkkinoilla. Työ oli aina ollut hänelle tärkeää. Hän oli tottunut tekemään paljon, kantamaan vastuuta ja johtamaan muita. Samalla iso osa aikuiselämästä oli kulunut muiden tarpeista huolehtimiseen. Jossain matkan varrella tekemisestä ja aikaansaamisesta oli tullut myös yksi oman arvon mittareista.
Mitä matkan aikana tapahtui?
Valmennuksen edetessä huomio alkoi siirtyä työpaikan löytämisestä johonkin paljon suurempaan. Kysymys ei ollutkaan enää vain: Mitä haluan tehdä työkseni? Vaan: Millaista elämää minä haluan elää? Hän alkoi tunnistaa omia tarpeitaan ja sitä, mikä hänelle itselleen oli tärkeää; ei työntekijänä, johtajana, puolisona tai muista huolehtivana ihmisenä, vaan ihan vain omana itsenään.
Mikä muuttui?
Työ ei menettänyt merkitystään, eikä sen tarvinnutkaan. Sen rinnalle alkoi vain rakentua muutakin. Omat tarpeet. Läheiset. Palautuminen. Ilo. Asiat, joista elämässä nauttii ihan niiden itsensä vuoksi. Samalla alkoi muuttua ajatus siitä, että oma arvo pitäisi jatkuvasti ansaita tekemällä, suorittamalla tai olemalla muille tarpeellinen. Ja kun muu elämä alkoi tuntua enemmän omalta, myös suhde työhön alkoi näyttää erilaiselta.
“Valmennus, joka oli paljon enemmän kuin valmennus - uuden elämäntavan löytäminen. Lähdin valmennukseen ajatuksella, että vahvistun ja olen kiinnostava työmarkkinassa ja löydän uuden työn. Löysinkin itseni, joka oli kadonnut kaikkeen suorittamiseen, muiden johtamiseen. Kiitos Maria!”
Miksi tällä oli merkitystä?
Koska työ on iso osa elämää ja saa ollakin. Mutta se, mitä tapahtuu työn ulkopuolella, vaikuttaa väistämättä myös siihen, miltä työ tuntuu. Kun elämässä alkoi olla enemmän tilaa omille tarpeille, ihmissuhteille, palautumiselle ja asioille, jotka tuottavat iloa, työn ei enää tarvinnut kantaa niin suurta osaa merkityksestä ja omanarvontunnosta.
Tulkintani coachina
Kaikki työelämän haasteet eivät ratkea työelämässä. Jos oma arvo on vuosien ajan rakentunut tekemisen, aikaansaamisen ja muista huolehtimisen ympärille, uusi työpaikka ei välttämättä yksin muuta mitään. Sama tapa olla itsensä kanssa voi seurata mukana seuraavaankin työhön. Joskus parempi työelämä alkaakin työn ulkopuolelta. Siitä, että elämässä on jälleen tilaa myös itselle ja että työ saa olla tärkeä osa hyvää elämää ilman, että sen tarvitsee olla koko elämä.
CASE 02
Työ ei enää vienyt kaikkia paukkuja.
Työelämä • rajat • sisäinen johtajuus
Lähtötilanne
51-vuotias asiantuntijatyötä tekevä nainen tuli valmennukseen tilanteessa, jossa työ oli alkanut viedä yhä suuremman osan elämästä ja energiasta. Työ oli hänelle tärkeää ja merkityksellistä. Hän oli kunnianhimoinen, vastuullinen ja tottunut hoitamaan asiansa hyvin, mutta työpäivät venyivät ja työn ja vapaa-ajan välinen raja oli vähitellen hämärtynyt. Eli kun työpäivä päättyi, työn tekeminen ei välttämättä päättynyt. Eikä hän halunnut luopua kunnianhimostaan tai tehdä työstään vähemmän tärkeää. Hän halusi löytää tavan, jolla työ voisi olla tärkeä osa elämää viemättä kaikkea tilaa, aikaa ja energiaa muulta elämältä.
Mitä matkan aikana tapahtui?
Valmennusmatkalla lähdimme tarkastelemaan sitä, mihin hänen aikansa ja energiansa oikeasti menivät.
Missä kohtaa työpäivä alkoi venyä? Mikä sai hänet jatkamaan vielä vähän pidempään, vaikka hän tiesi, että olisi hyvä laittaa kone kiinni? Milloin omat tarpeet jäivät työn vaatimusten alle? Samalla hän alkoi tunnistaa paremmin omia rajojaan ja kehonsa viestejä sekä tehdä pieniä mutta konkreettisia muutoksia arkeensa.
Kyse ei ollut siitä, että kunnianhimoa työtä kohtaan pitäisi vähentää, vaan siitä, että myös muuta - työtä tukevaa - elämää tuli vaalia.
Mikä muuttui?
Jo ensimmäisten kolmen viikon aikana työn ja vapaa-ajan välinen raja alkoi selkiytyä. Työpäivien venyminen väheni. Kalenteriin ja arkeen vapautui aikaa asioille, joista hän oli pitkään haaveillut. Hyvinvointi ja läheiset ihmiset alkoivat saada enemmän tilaa työn rinnalla. Työ oli edelleen tärkeä osa elämää, mutta se ei enää määrittänyt koko elämää.
“Tuntuu, että elämäni ei pyöri enää vain työni ympärillä, vaan oman hyvinvointini ja läheisten ihmisten ympärillä.”
Miksi tällä oli merkitystä?
Koska vaihtoehtojen ei tarvitse olla kunnianhimoinen työelämä tai hyvä muu elämä. Sen ei tarvitse olla joko tai. Hän ei tarvinnut vähemmän tavoitteita, vähemmän kiinnostavaa työtä tai vähemmän kunnianhimoa, hän vain tarvitsi selkeämmän paikan työlle omassa elämässään. Kun työ ei enää ollut ainut merkitystä tuova asia, aikaa ja energiaa vapautui sille elämälle, jota varten töitä lopulta tehdäänkin.
Tulkintani coachina
Rajat eivät ole kunnianhimon vastakohta. Moni pitkään vastuuta kantanut nainen on oppinut ajattelemaan, että joustaminen, venyminen ja aina vähän enemmän tekeminen kuuluvat hyvään työmoraaliin. Silloin ongelma ei välttämättä ole työ itsessään tai edes työn määrä, vaan ongelmana voi olla se, ettei työpäivällä ole selkeitä raameja. Rajat eivät tee meistä vähemmän sitoutuneita, kunnianhimoisia tai aikaansaavia. Parhaimmillaan ne mahdollistavat sen, että voimme tehdä meille merkityksellistä työtä ja silti meillä on energiaa myös siihen elämään, joka tapahtuu työpäivän jälkeen.
CASE 03
Energiaa vapautui murehtimisesta elämiseen
Energia • hermosto • mielen rauha
Lähtötilanne
47-vuotias nainen tuli valmennukseen elämänvaiheessa, jossa moni asia oli muuttumassa. Lapset olivat kasvaneet, oma rooli oli muuttumassa ja edessä oli uudenlainen vaihe elämässä. Samalla hän tunnisti itsessään jotain, mikä oli kulkenut mukana jo pitkään; taipumuksen murehtia, ennakoida ja varautua. Hän kuvasi sitä osuvasti omaksi “sisäiseksi palovaroittimekseen”, joka saattoi alkaa hälyttää, vaikka todellista hätää ei ollutkaan. Jatkuva valppaana oleminen vei yllättävän paljon energiaa ja esti häntä nauttimasta elämästä.
Mitä matkan aikana tapahtui?
Valmennuksessa lähdimme tunnistamaan tilanteita, joissa sisäinen palovaroitin aktivoitui. Mitä silloin tapahtui mielessä? Entä kehossa? Mikä oli oikeasti totta ja mikä mielen rakentama tulkinta siitä, mitä ehkä voisi tapahtua? Tavoitteena ei ollut päästä eroon kaikesta huolesta tai ajatella väkisin positiivisesti. Sen sijaan hän harjoitteli huomaamaan aikaisemmin, milloin mieli lähti rakentamaan uhkakuvia ja löysi konkreettisia keinoja rauhoittaa itseään ja palauttaa huomionsa tähän hetkeen.
Mikä muuttui?
Jo ensimmäisten viikkojen aikana hän huomasi muutoksen. Hän tunnisti aiempaa nopeammin tilanteet, joissa sisäinen palovaroitin alkoi hälyttää. Sen sijaan, että ajatukset olisivat vieneet automaattisesti mukanaan, hän pystyi pysähtymään, haastamaan omia tulkintojaan ja rauhoittamaan itseään. Murehtimiseen ja ennakointiin kului vähemmän energiaa. Tilalle tuli enemmän rentoutta, luottamusta ja rohkeutta tarttua siihen, mitä elämä toi eteen.
“Uusi rento, onnellinen ja energinen minä on täällä, valmiina tarttumaan rohkeasti tilaisuuksiin!”
Miksi tällä oli merkitystä?
Koska energiaa ei kulu vain tekemiseen. Sitä kuluu myös jatkuvaan ajattelemiseen, ennakoimiseen, huolehtimiseen ja siihen, että mieli yrittää varautua kaikkeen mahdolliseen. Kun osa tästä kuormasta alkoi hellittää, energiaa ei tarvinnut yrittää löytää lisää ulkopuolelta, vaan sitä vapautui sisältä käsin. Ja samalla tulevaisuus alkoi näyttää vähemmän paikalta, johon piti varautua ja enemmän paikalta, joka houkutteli uteliaasti kurkkaamaan seuraavan aukeaman taakse.
Tulkintani coachina
Kaikki energiavaje ei synny siitä, että teemme liikaa. Kun puhumme jaksamisesta, katse kääntyy helposti kalenteriin. Pitäisikö levätä enemmän? Nukkua paremmin? Vähentää tekemistä? Ne voivat olla oikeasti tärkeitä kysymyksiä, mutta joskus suuri osa päivän energiasta kuluu jo ennen kuin olemme tehneet yhtään mitään.
Murehtimiseen, ennakointiin, yliajatteluun ja jatkuvaan valppaana olemiseen. Siksi lisää energiaa ei aina löydy lisäämällä arkeen uusi palautumisrutiini. Joskus olennaisempaa on tunnistaa, mihin energia vuotaa ja opetella johtamaan itseään toisin silloin, kun oma sisäinen palovaroitin alkaa hälyttää.
CASE 04
Sohvan pohjalta takaisin omaan elämään
Sisäinen johtajuus • toimijuus • oman näköinen elämä
Lähtötilanne
49-vuotiaan naisen elämässä moni asia oli ulkoisesti hyvin; ihana perhe, mielekäs työ ja toimiva arki. Asiat tulivat hoidetuiksi ja elämä soljui ihan kivasti eteenpäin, mutta sisällä tuntui tyhjältä. Hän kuvasi itseään eksyneeksi ja apaattiseksi. Vapaahetkinä hän huomasi jäävänsä sohvalle, vaikka samaan aikaan kaipasi elämäänsä jotain muuta. Haasteena ei ollut se, etteikö elämässä olisi ollut paljon hyvää; hän ei vain enää oikein tiennyt, mitä hän itse halusi huolehdittuaan vuosien ajan muiden tarpeista.
Mitä matkan aikana tapahtui?
Valmennuksessa lähdimme matkaamaan hänen omien tarpeidensa, toiveidensa ja unelmiensa äärelle. Ei sen kautta, mitä pitäisi tehdä tai millaista elämän tässä vaiheessa kuuluisi olla, vaan saamalla vastauksen kysymykseen: "Miltä minun näköiseni elämä oikeastaan näyttäisi?" Pelkkä oivaltaminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan aloimme viedä oivalluksia pieniksi konkreettisiksi teoiksi arkeen. Asioiksi, jotka palauttivat tunteen siitä, että hän ei ollut vain matkustajana omassa elämässään, vaan pystyi vaikuttamaan siihen.
Mikä muuttui?
Muutos alkoi näkyä nopeasti; jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen hän lähti tekemään konkreettisia asioita kohti sellaista elämää, jota itse halusi elää; passiivisuuden tilalle tuli toimintaa. Pieniä iltalenkkejä, arkiruoanlaittoa ja rakkaaseen kutomisharrastukseen paluuta. Epämääräisen tyytymättömyyden tilalle alkoi tulla selkeää suuntaa. Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: Tunnetta siitä, että omaan elämään voi jälleen itse vaikuttaa.
“Sain kammettua itseni sohvalta ylös ja aloitettua oman näköisen elämäni elämisen heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen.”
Miksi tällä oli merkitystä?
Koska joskus elämässä ei tarvitse olla mitään varsinaisesti pielessä, jotta jokin kaipaa muutosta. Vuosien aikana huomio voi huomaamatta siirtyä työhön, perheeseen, velvollisuuksiin ja siihen, mitä muut tarvitsevat. Samaan aikaan oma ääni voi hiljentyä. Tässä muutoksessa ei ollut kyse kokonaan uuden elämän rakentamisesta.
Kyse oli siitä, että hän alkoi jälleen ottaa toimijuutta siinä elämässä, joka hänellä jo oli.
Tulkintani coachina
Ulkoisesti hyvältä näyttävä elämä ei automaattisesti tunnu omalta. Keski-iässä moni nainen voi katsoa elämäänsä ikään kuin sivusta katsojan roolista ja ajatella: Minullahan on kaikki ihan hyvin. Miksi en sitten tunne itseäni tyytyväiseksi? Se ei välttämättä tarkoita, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa, lähteä parisuhteesta, muuttaa Balille tai laittaa koko elämä uusiksi. Joskus paljon pienempi, ja samalla paljon suurempi, muutos on se, että alkaa jälleen kysyä itseltään: Mitä minä haluan? Sisäinen johtajuus ei ole vain itsensä ymmärtämistä, vaan se on myös sitä, että alkaa toimia oman elämänsä puolesta. Ottaa konkreettisia askeleita ja tehdä tietoisia valintoja.
CASE 05
Pitkään kadoksissa ollut ilo palasi
Ilo • hormonitoimintaa tukeva elämäntyyli • nautinnollinen arki
Lähtötilanne
53-vuotiaan naisen elämässä ei ollut tapahtunut mitään suurta romahdusta. Arki pyöri omalla painollaan, asiat tulivat hoidetuiksi ja hän teki kaiken sen, mitä pitikin tehdä. Mutta elämä oli vähitellen muuttunut puurtamiseksi. Energiatasot eivät tuntuneet enää samalta kuin ennen ja kehokin oli muuttunut jonkun muun kehoksi. Päivissä oli paljon velvollisuuksia ja tekemistä, mutta yhä vähemmän sellaista, mikä aidosti palautti, ravitsi tai tuotti iloa. Jossain vaiheessa hän havahtui siihen, ettei oikein edes muistanut, milloin oli viimeksi tuntenut aitoa iloa ja innostusta omassa arjessaan.
Mitä matkan aikana tapahtui?
Valmennuksessa emme lähteneet rakentamaan uutta hyvinvointiprojektia, sillä hän oli kokeillut kaikki maailman kuurit, treeniohjeet sun muut jo aiemmin. Lähdimme katsomaan hänen perusarkeaan. Miten hän söi? Miten hän palautui? Miten hän liikkui? Mihin päivässä kului energiaa? Mitkä asiat kuormittivat kehoa ja mieltä – ja mitkä puolestaan auttoivat niitä palautumaan? Rakensimme pala palalta elämäntapaa, joka huomioi paremmin keski-ikäisen naisen muuttuvan kehon, energiatasot ja hormonitoiminnan. Samalla aloimme tehdä enemmän tilaa asioille, joista hän nautti ja jotka saivat hänet tuntemaan olevansa elossa - päästä varpaisiin.
Mikä muuttui?
Kuuden kuukauden aikana arkeen syntyi uudenlainen rytmi. Hyvinvointi ei ollut enää jotain, mitä yritettiin mahduttaa kaiken muun jälkeen, vaan siitä tuli kaiken perusta. Hän oppi tunnistamaan paremmin, mitä oma keho ja mieli tarvitsivat ja tekemään niitä tukevia valintoja arjessaan. Samalla pitkään kadoksissa ollut ilo palasi vähitellen.
“Tuntuu uskomattomalta, miten kauan kadoksissa ollut ilo ja innostus on palannut elämääni.”
Miksi tällä oli merkitystä?
Koska hän ei entisenä hyvinvoinnin suorittajana tarvinnut tiukempaa hyvinvointiohjelmaa, vaan hän tarvitsi kestävän elämäntavan, joka antoi enemmän kuin otti. Sellaisen, joka tuki energiatasoja, palautumista ja hormonitoimintaa, mutta jossa oli myös tilaa nautinnolle, ihmisille, hyvälle ruoalle ja asioille, joita hän rakasti. Hyvinvoinnista tuli vähemmän suorittamista ja elämästä monin verroin herkullisempaa.
Tulkintani coachina
Keski-iässä keho ei tarvitse kovempaa kuria; se tarvitsee viisaampaa yhteistyötä. Moni meistä yrittää vastata muuttuneisiin energiatasoihin tai kehon viesteihin tekemällä enemmän. Syömällä tiukemmin, treenaamalla kovemmin, yrittämällä mahduttaa arkeen vielä yhden uuden hyvinvointirutiinin. Keski-iässä kehon tarpeet usein muuttuvat. Siksi minua keski-ikäisten naisten coachina kiinnostaa paljon enemmän elämäntapa, joka tukee kokonaisuutta: Ravintoa, liikettä, palautumista, unta, hermostoa, hormonitoimintaa ja myös nautintoa.
Koen, että hyvinvoinnin tarkoitus ei ole tehdä meistä entistä tehokkaampia suorittamaan elämäämme, vaan hyvinvoinnin tarkoitus on auttaa meitä elämään niin, että pääosin elämä maistuu hitsin hyvältä.
CASE 06
Hyvinvointi alkoi näkyä myös yrittäjyydessä
Yrittäjyys • päätöksenteko • sisäinen johtajuus
Lähtötilanne
Yrittäjän arjessa tekeminen ei lopu koskaan kesken. Aina löytyy jotain kehitettävää, päätettävää tai ratkaistavaa. Vastuu kulkee mukana eikä työ välttämättä jää työpaikalle työpäivän päättyessä. Tämän asiakkaan kohdalla kyse ei ollut motivaation tai kunnianhimon puutteesta, vaan päinvastoin. Hän oli tottunut tekemään, kantamaan vastuuta ja viemään asioita eteenpäin, mutta kaiken tekemisen keskellä yhteys omiin tarpeisiin ja kehon viesteihin oli jäänyt taka-alalle. Keski-iässä keho alkoi ensin kuiskutella ja sitten huutaa saadakseen äänensä kuuluviin.
Mitä matkan aikana tapahtui?
Valmennuksessa emme lähteneet vähentämään hänen kunnianhimoaan tai tekemisen paloa. Sen sijaan aloimme rakentaa tapaa elää ja tehdä työtä niin, ettei oma keho ja hyvinvointi jäisi jatkuvasti kaiken muun jälkeen. Hän alkoi tunnistaa paremmin kehonsa viestejä, omia tarpeitaan ja kuormitustaan. Milloin oli hyvä hetki painaa eteenpäin ja milloin keho pyysi jotain aivan muuta? Samalla työskentelimme ajattelumallien, asioiden suhteuttamisen ja päätöksenteon kanssa. Mikä on oikeasti tärkeää juuri nyt? Mikä vaatii välitöntä toimintaa ja minkä voi antaa olla? Ja mitä tapahtuu, kun uskaltaa luottaa vähän enemmän myös omaan intuitioon?
Mikä muuttui?
Valmennettavan yhteys omaan kehoon vahvistui. Hän alkoi tunnistaa aikaisemmin, mitä itse tarvitsi, eikä vasta siinä vaiheessa, kun keho joutui huutamaan saadakseen huomion. Kaikkeen ei tarvinnut reagoida heti eikä kaikkea ratkaista kerralla. Asioiden suhteuttaminen kokonaisuuteen helpottui ja luottamus omaan päätöksentekoon vahvistui. Vähitellen muutos alkoi näkyä paitsi hänen omassa hyvinvoinnissaan myös siinä, miten hän teki työtään ja johti itseään ja muita yrittäjänä.
“Heittämällä paras investointini itseeni henkilökohtaisesti ja yrittäjänä.”
Miksi tällä oli merkitystä?
Koska yrittäjän tärkein työväline ei ole kannettava, vaan se on hän itse. Oma energianhallinta, mindset, palautuminen, kyky tehdä päätöksiä ja tunnistaa, milloin kannattaa toimia ja milloin pysähtyä. Kun hyvinvointi ei enää ollut jotain, joka hoidetaan työpäivän jälkeen, jos aikaa sattuu jäämään, siitä tuli osa tapaa tehdä työtä ja johtaa omaa yritystä. Hyvinvointi ja kunnianhimo eivät olleetkaan toistensa vastakohtia. Ne alkoivat tukea toisiaan.
Tulkintani coachina
Itsensä johtaminen on myös työelämäkyvykkyyttä. Työelämässä puhumme paljon strategiasta, tuottavuudesta, johtamisesta ja päätöksenteosta, mutta harvemmin puhumme siitä ihmisestä, joka kaikkea tätä tekee. Jos oma hermosto käy jatkuvasti kierroksilla, energiatasot ovat pohjalla tai kehon viestit ohitetaan kerta toisensa jälkeen, se kulkee väistämättä mukana myös työhön. Keski-iässä vanha tapa vain puristaa vähän enemmän ei välttämättä enää edes toimi. Siksi oman tilan tunnistaminen, kehon kuunteleminen, palautuminen ja kyky suhteuttaa asioita eivät ole työelämästä irrallisia hyvinvointiasioita, vaan ne ovat sisäistä johtajuutta. Joskus kaikkein kunnianhimoisin teko onkin rakentaa itselleen sellainen tapa tehdä työtä, jota myös oma keho jaksaa kantaa.
