​​

Lapsuudenkodissani näin yrittäjyyden, johon kuului kaksi kertaa puhjennut vatsahaava ja paljon kotoa poissa oleva yrittäjäisä. Uskoin, että sellaista se yrittäminen nyt vain on. Siitäkin huolimatta olen aina kokenut suunnatonta vetoa yrittäjyyteen. Ehkä olen tiedostamattani tiennyt, että voin muuttaa tuon uskomuksen yrittäjyydestä, joka minuun oli lapsuusaikoinani iskostettu. Yrittäjyyteni alkutaival perheyrityksessämme ei ollut helppo.

 

Maalaamani kultareunat yrittäjyyden reunoilta karisivat nopeasti. Oli aika, että valvoin yöni miettien ostoreskontran ja myyntireskontran välistä epäsuhtaa ja sitä, mistä saan palkat työntekijöillemme. Oli aika, että yrittäjyys oli tulipalojen sammuttelua. Liki miljoonan euron perustamislainat lyhennyksineen hengittivät niskaani.

 

Oli aika, että yrittäjyys ei enää tuntunut mukavalta. Kehoni reagoi tähän migreenillä, olkapää- ja selkäsäryllä.

 

Olin vähällä luovuttaa.

 

Kunnes kysyin itseltäni, että mikä oli se juttu, minkä takia alunperin lähdin yrittäjäksi. Ja toisaalta, halusinko lapseni näkevän samanlaisen mallin yrittäjyyteen kuin mitä itse aikoinaan näin? 

 

Vai voisinko kenties yrittää muuttaa keskustelua yrittäjyyden haastavuudesta ja hyvinvointia kuormittavasta luonteesta enemmänkin siihen, kuinka yrittäjyys parhaimmillaan on hyvinvointia tukeva elämäntapa? Ja tehdä vielä tämän oman esimerkkini kautta.

​

Yrittäjyys omalla kohdallani nousi antoisaksi vasta siinä vaiheessa, kun ymmärsin minun elinvoimaisuuteni olevan edellytys yrityksen elinvoimaisuudelle. Tein suunnitelman oman hyvinvointini parantamiseksi. Pelkkä suunnitelma ei riittänyt, vaan teot ratkaisevat. Aika nopeasti aloin saamaan tuloksia jaksamiseni suhteen pienten elintapamuutosten kautta. Olin onnistunut ruokkimaan optimistisuuttani ja toiveikkuuttani. Yrittäjälle varsin tärkeitä luonteenvahvuuksia. Suomalainen sisukin nosti päätään. 

​

Uudelleenmuotoilemalla ei voimauttavia uskomuksia liittyen yrittäjyyteen ja hyvinvointiini, avautui minulle kokonaan uudenlainen maailma.

​

Mindset, jota vaalin vieläkin.

 

Vaikka ura perheyrityksessä on ollut osa unelmaani, niin kolmisen vuotta sitten päätin lähteä kulkea kohti toista uraunelmaani. Silloin en osannut eritellä tuota unelmaani sen tarkemmin. Tiesin, että se liittyy jotenkin siihen, että saan auttaa naisia voimaan paremmin. Näkemään elämän tarjoamat mahdollisuudet ja innostamaan realistisen positiivisella tavalla ihmisiä kohti omia unelmiaan.

 

Kolmen vuoden ajan investoin itseeni ja opiskelin positiivista psykologiaa ja holistista hyvinvointicoachausta. Sain työkalupakin täynnä työkaluja, joilla toteuttaa yrittäjäunelmiani.

​

Tänä päivänä saan coachata ja mentoroida työkseni keski-ikäisiä naisia nauttimaan elämästä elinvoimaisena oman minän ja hyvinvoinnin johtamisesta käsin.